A Stick Mightier than the Sword?

[olotila| kramppaava]
[muzak| nada, harmonista koirien kuoro-kuorsausta kuuntelen]

Lihakset kramppaa. Vietin kolme (3) tuntia miekkailuharjoituksissa. Aloitimme lämmittelemällä mm. 100 x kyykkyyn-ylös -liikkeellä. Ja sen lisäksi ne kamalat pyramidipunnerrukset. Huomenna olen onnellinen jos pääsen kävelemään suhteellisen normaalissa asennossa.

Huvittaa, että minä harrastan nyt miekkailua. Mieheni taas on aloittanut jodon harrastamisen hieman ennen kuin minä miekkailun. Jodo perustuu miekalla tehdyn hyökkäyksen taidokkaaseen vastustamiseen jo-nimisellä puukepillä. Olemme mekin aviopari ;) Pahan paikan tullen osaamme siis puolustautua toisiamme vastaan (LUE: tai mieheni osaa puolustautua minun epäoikeutetuilta hyökkäyksiltä).

No, toivottavasti oppimistani painiotteista ja käsilukoista on hyötyä jonkun epäonnisen päällekarkaajan osuessa kohdalle - en todellakaan suunnittele käyttäväni mahdollisesti kaden murtavia kyynärpäälukkoja mieheeni. Vielä.

Oli miten tahansa, aion raahata mieheni katsomaan harjoituksia vielä jossain vaiheessa - uskoisin, että hänkin voisi pitää valitsemastani lajista.

Nyt siirryn erittäin vilkkaasti pois tietokoneen äärestä. Olen aivan liian krampissa istuakseni tässä.

[päivän kvoutti| The supreme art of war is to subdue the enemy without fighting. Tzu Sun]

Just a moment pls

[olotila| ok]
[muzak| Lost in Translation - OST]

hmmm...

[päivän kvoutti| ZZZzzzZZZzzz]

Points in History

[olotila| suhteellisen rento]
[muzak| Aqualung - Strange and Beautiful]

Paumgartnerien alttarikaapin (alunperin Pyhän Katariina kirkossa Nürnbergissä, nyttemmin Alte Pinakotekissä Münchenissä) sisällä olevat Albrecht Dürerin vuoden 1500 taitteessa maalaamat kolme paneelia sisältävät aivan ihanan yksityiskohdan.

En edes tajunnut kun valitsin lempimiekkani koulun esillä olevista myytävistä miekoista, että sen nimi Dürrer (joka toki sai minut innostumaan kun kuulosti niin paljon yhden lempitaiteilijani nimeltä) viittaa ihan oikeasti Düreriin ja em. triptyykissä kuvattuun miekkaan.

Pyhä Eustachius, joka itseasiassa kantaa kentien ensimmäisen kerran taidehistoriassa mesenaatin tai lahjoittajan kasvonpiirteitä (Lukas Paumgartner), on kuvattuna triptyykin oikeassa siivessä. Pyhimyksen vyöllä huotrassa olevasta miekasta näkyy vain ponsi, kahva ja väisti.

Ponsi (pommel) on koristeellinen kuusikulmainen ja hieman ylöspäin levenevä. Kahvan pituus on selkeästi näkyvissä sillä lepäävän käden myötä. Kahvassa (hilt) on korotus n. puolivälissä oikelle ja vasemmalle kädelle - valitettavasti asiantuntemukseni miekkojen osalta ei ole suuri, joten en tiedä voiko kahvan pituus yksinään kertoa onko miekka kahdenkäden vai puolentoistakäden miekka (ja tiedän että joillakin voi olla pidennetty kahva --- ja loogisesti kahdenkäden miekassa voisi sitten olla myös pidempi terä). Väisti (crossguard) on kauniisti ylöspäin kaartuva.

Tähän maalaukseen pohjautuen Pavel Moc on luonut yhden hienoimmista puolentoistakäden miekoista mitä voin ajatella. Suurin syy tähän tietysti sen alkuperä Dürerin maalauksessa.

Huh-huh. Ajattelet että onpa hän sentimentaalinen. Vastaan, aina, kun on kyse taiteesta josta pidän ja jota arvostan ;)

[päivän kvoutti| Whoever ... proves his point and demonstrates the prime truth geometrically should be believed by all the world, for there we are captured. Albrect Dürer]

Time Meem

10 vuotta sitten minä...
1. Muutin Lontooseen
2. Otin toisen tatuoinnin
3. Reilasin ja matkustelin

5 vuotta sitten minä...
1. Valmistuin maisteriksi
2. Muutin takaisin Edinburghista Helsinkiin avokin luokse
3. Ostin auton

3 vuotta sitten minä...
1. Muutin avokin kanssa yksiöstä kolmioon
2. Päätin ottaa toisen koiran
3. Päätin hakea jatko-opiskelemaan

1 vuosi sitten minä...
1. Menin avokin kanssa vihdoin naimisiin
2. Kitkutin aika raskaasti opintojen ja töiden välillä
3. Olin pahassa vaarassa palaa pohjaan

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. Olen lukenut ainakin 10 kirjaa
2. Olen lopettanut opintojen ja töiden välillä kitkuttamisen ja lopettanut työni
3. Olen aloittanut historiallisen miekkailun

Eilen minä...
1. Sain parkkisakon, koska en ole vieläkään käynyt vaihtamassa asukaspysäköintilupaan oikeaa rekkaria
2. Opin uuden puolustusliikkeen miekkailemassa
3. Jouduin niistämään vain n. kerran tunnissa

Tänään minä...
1. Vien nuoremman koirani ultraan
2. Aion mennä illalla miekkailemaan
3. Aion parantua nuhasta

Huomenna...
1. Siivoan hieman
2. Laitan miehelleni ruokaa
3. Toivon olevani yhtä onnellinen kuin olen ollut viimeiset 28 vuotta

Uncanny connections

DIAGNOOSI: Nythän minä sen keksin miksi nokka vuotaa ja pää täynnä räkää!
PROGNOOSI: Arveluttava. Onko minulla enää mitään toivoa?

Leikki sikseen. Onhan tämä ajatus pelottava - mutta onko aihetta pelkoon?
Ja toisaalta - eikös se musta surmakin lähtenyt alunperin liikkeelle idästä...?

There's two sides...

[olotila| kenties hieman parempi kuin eilen]
[muzak| Coldplay - X & Y]

Minä en jaksa seurata politiikkaa (ainakaan mitenkään kattavasti) - olen kyllä kärkäs esittämään aihetta sivuavia mielipiteitä (joka em. syistä johtuen on aika tyhmää). Tiedän hyvin mitä asioita kannatan ja mitä en. En ole kuitenkaan koskaan parkkiutunut mielipiteisiini.

Otetaan kyseenalaiseksi esimerkiksi nyt jo media-arvoltaan 'vanhentuneet' presidentinvaalit. En tiedä mitä se kuvastaa (tyhmyyttä, laiskuutta vai epävarmuutta - tai kenties joustavuutta ja kykyä muuttaa mielipiteitään), että vaihdoin kannatustani presidenttiehdokkaasta toiseen vain paria päivää ennen toisen kierroksen äänestystä.

Ensimmäinen kierros oli helppo - äänestin Heidi Hautalaa. Toisen kierroksen alussa kävin keskustelua lähipiirini kanssa ensimmäisen kierroksen tuloksista ja tietysti siihen kuului pakolliset spekuloinnit siitä, kenet haluaisi voittavan ja kenet luulisi Suomen kansan valitsevan. Tarvittiin vain muutama kommentti oikeilta ihmisiltä, joihin luotan ja joiden tiedän seuraavan politiikkaa sellaisella tasolla, että uskon heidän myös pystyvän tekemään järkiperäisiä ratkaisuja. Muutin kannatustani ja ehdokastani. Ehdokkaani piti olla selvä nakki.

No. Olivat syyt sitten mitkä tahansa - en usko, että olin ainoa joka oli kahden vaiheilla. Uskon, että vaalitulos oli aika selvä, jo ennen toista kierrosta. Oli miten oli - valitun presidentin tulisi nyt tiedostaa (- ja myös seuraavan kuuden vuoden ajan), että lähes puolet kansasta oli jo valmis vaihtamaan presidenttiä. En usko, että oma ääneni oli mitenkään 'tärkeä' - mutta silti koin tämän ehdokkaani valitsemisen tärkeäksi asiaksi. En ikinä luopuisi äänioikeudestani - tai jättäisi äänestämättä - miten turhalta se sitten tuntuisikaan.

Jatkan vielä politiikasta (OMG?).

Törmäsin Suomen Sisu -kotisivuille Muhammed pilapiirroksiin littyvän linkin kautta. Suomen Sisu julkaisi kotisivuillaan nämä kohua herättäneet pilapiirrokset, ja tietysti minäkin halusin ne nähdä. En osaa ottaa kantaa koko jupakkaan. Tuntuu, että mitä tahansa sanoisi, se olisi väärin jotain asianomaista tahoa kohtaan. En osaa edes sanoa oliko oikein että kuvat julkaistiin, jotta minunlaiset sensaationhakuiset tavalliset pulliaiset löytävät helpommin niitä pällistelemään.

Katsoin kuvat läpi. En kyennyt tuntemaan empatiaa kumpaakaan osapuolta kohtaan. Minusta on tietysti väärin loukata toista uskontonsa kautta/takia. Mutta uskon myös sananvapauteen. Varsinkin internetissä. Missä raja kulkee? Kenellä on se oikeus päättää? Onko tällaiseen riitaan minkäänlaista mahdollisuutta saada kumpaakin osapuolta tyydyttävä kompromissi?

Joskus ajattelen mielessäni, että olisi helpompaa ajatella asioita naivistisemmin, mustavalkoisemmin tai vaikka ruusunpunaisten lasien läpi. Ja joskus valitsen tehdä niin. Se ei auta ketään - vähiten itseäni, mutta olen jollain tasolla myös pelkuri, enkä uskalla ajatella kaikkia maailman asioita koko ajan. Masennun liian helposti siitä, että yksistään positiivinen elämänkatsomus ei riitä.

Asiat ovat aina enemmän kuin kaksipuolisia.

[päivän kvoutti| Vote for the man who promises least; he'll be the least disappointing. Bernard M. Baruch]

What I Want

Tämän miekan minä voisin ottaa. Ainoa ongelma on hinta. Vaikka se maksaisi vain puolet siitä mitä se maksaa, minulla ei olisi juuri nyt varaa siiheen. En tiedä mistä saan rahat vuokraan. En halua edes ajatella miten tulen toimeen, kun lähden kahdeksi kuukaudeksi Ruotsiin. Mitenköhän pankkiryöstö onnistuisi? Haluaako joku mukaan suunnitelmaan?

Some like it hot

[olotila| rento]
[muzak| Elizabethtown - OST]

Toipilaan päivä on erittäin yllätyksetöntä. Aamulla ylös sängystä, ja koirien kanssa ulos topattuna ainakin kolmea talvitakkia vastaavaan määrään vaatteita. Tämän jälkeen väsyttää taas ihan kamalasti, joten päikkäreiden aika. Valitsen Marilyn Monroe -leffaboksista How to Marry a Millionaire'n pyörimään. Vaikka elokuvassa itsessään ei ole mitään vikaa, nukahdan ensimmäisten 10 minuutin aikana.

Herään kun lopputekstit pyörivät. No väliäkö tuolla, elokuva on nähty ennenkin. Nälkä. Syön hieman 'aamupalaa' ja tarkistan sähköpostit. Njaa. Tavallinenkin posti tuo yllätyksettömästi mainosten joukossa hieman mainoksia. Roskapostia siis kummastakin väylästä. No vanhemmat olivat sentään laittaneet kortin Ranskasta.

Yritän uudestaan elokuvan kanssa. Vaihdan kokoelmasta tilalle Gentleman Prefer Blonds'in. Katson tällä kertaa elokuvan melkein loppuun asti.

Nukuttaaaa.... Nukun siis hieman. Ei ollut mitenkään järkevää mennä miekkailuharjoituksiin kun on kipeä. Vaan pelkäsin jääväni jälkeen. No ei siinä mitään, mutta lihakset on muutenkin kuin mankelista läpi vedetyt. Torkuttuani hetken päätän katsoa Piukat Paikat - tällä kertaa kokonaan. Nälkä. Syön hieman. Päätän että nyt saa blondit riittää ja kaivan esille Blackadder-boksin. Hmm... Mikäköhän aikakausista oli lempparini, on muutama vuosi kun olen katsonut ne läpi. Päädyn aloittamaan toisesta tuotantokaudesta. Mitenköhän monta tuntia vietin TVn ääressä? Eipä kiinnosta. Päätän tarkistaa sähköpostit. Kaikilla keskustelulistoilla joissa olen lurkkimassa on taas ihanat flamewarit käynnissä. Eilen lukemani artikkeli on totta.

[päivän kvoutti| The right to be let alone is indeed the beginning of all freedom. William O. Douglas]

I (almost) forgot....

Hyvää ystävänpäivää kaikille.

Unohdin koko päivän kunnes avasin sähköpostin. :P
Uusi paine - mistä tähän hätään miehelle joku upea kortti? Ja kun aika ihana tapaus hän nyt muutenkin on, niin mistä hankin jonkun kivan, pienen mutta merkityksellisen lahjan kun olen kotona kipeänä jo toista (tai melkein kolmatta) päivää. Kirjalahjakortti? Lahjakortti levykauppaan? Jokin makea kravatti? Lahjakortti kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta - ja hänet tuntien tulee myös käytettyä :D Kuulostaa muuten todella persoonallislta nuo vaihtoehdot...

Toisaalta on typerää vaahdota kaupallisesta ja pakonomaisesti suomalaisile ängetystä ystävänpäivästä. Mutta jotenkin kai sisimmässäni haluan.

Kuvassa yksi tärkeimmistä ystävistäni, koirani Pamela von Pämäys muutaman päivän ikäisenä, syksyllä 2001.

Common symptoms

[olotila| kokonaisvaltainen räkätauti]
[muzak| Depeche Mode - Playing the Angel]

Kuten eilen vähän ennustinkin, olo on tänään vielä kamalampi. Kun on kerran parissa vuodessa kipeenä, niin tietysti se osuu sopivasti hiihtoloman kupeeseen. Kun nyt pääsisi tänään vielä illaksi sellaiseen kuntoon ettei tarvitse niistää joka toinen hetki, niin voisin mennä miekkailemaan. Olisi edes jotain mömmöjä, joilla saisi tuon niiskutuksen loppumaan.

Tajusin juuri että , olen unohtanut ilmottautua eräälle kennelliiton kurssille, jonne rotuyhdistys on jo maksanut minut. Tietysti ilmoittautumista ei voinut laittaa sähköpostitse, vaan joko postissa tai faxattuna. Omasta kokemuksesta voisin kyllä sanoa että luotan faxiin vähemmän kuin sähköpostiin. Mutta ongelma tässä tapauksessa on tietysti se, että jouduin nyt emailaamaan kuittikopion ja ilmoittautumiseni kolmannelle henkilölle, joka taas puolestaan voi faxata sen. Kiitos äiti ;)

Odotan jo suhteellisen epätoivoisena uusinta Grey's Anatomyn jaksoa (tietysti kaksiosaisen jakson jännittävä toinen osa), mutta hemmetti, jossain mättää ja se näyttää tälläkin hetkellä (n. 24 tuntia kulunut) ETA 3d 21h. Grr. Jotenkin en jaksaisi tämän olon lisäksi muiden asioiden kanssa taistella.

Paitsi olisi kyllä hyvä päästä illalla sinne miekkailutunnille.

'tuunasin' eilen blogin ulkokuorta, mutta jostain sain myös idean, että haluan eri kategoriat arkiston lisäksi, jonne vanhat postitni sitten linkittyvät jollain tavalla. Toisissa blogi-systeemeissä saattaa olla kategoriat jo valmiiksi, muunneltavissa jne. Mutta se, mistä tykkään bloggerissa on juuri mahdollisuus personoida blogi erittäin pitkälle omien toiveiden mukaan.

Vietteyäni eilen muutaman tunnin yrittäen ymmärtää kategorioiden mahdollisuuksia bloggerissa, opin että se on vaikeaa. Tai ainakaan helppoa se ei ole. Päätä itse, miten asia on.

Surffailun tuloksena löytyi Naked Sex Monkey'n: Blogger Tags and Categories: How To. Nyt olen yrittänyt räkäpäissäni lukea ohjeita läpi ja katsotaan mihin se johtaa, ehkä joskus ensi vuonna minulla on hienot kategoriat jossain sivupalkissa. Ja kysyn vaan, mitä se hyödyttää? Ei tänne blogiin ole toistaiseksi edes kukaan eksynyt. Vaan, ehkä tämä kirjoittelu onkin enemmän terapiaa ihan minulle itselleni. Yritän postittaa edes jotain järkevää ja yleishyödyllistä vielä tämän päivän aikana. Varaa kuitenkin oikeuden sairastaa ja nukkua koko loppupäivän jos heittäydyn yllättäen itsesäälin valtaan.

Päivän hyödyllinen linkki on SFI - Sword Forum International

[päivän kvoutti| We have art in order not to die of the truth. Friedrich Nietzsche]

What the F***?!

[olotila| suututtaa]
[muzak| Sin City - OST]

GRRRR! Uuusi hieno ulkokuori on sisältä mätä - kaikki ääkköset hajosivat. Kiroan kaikki CHARSETIT ja META TAGIT! Onneksi homma nyt tuntuu toimivan. kohta menee varmaan muuten pinna. Muutenkin on ihan kamala olo, räkää pää täynnä :/

[päivän kvoutti| no enpäs jaksa tuhrata juuri nyt. Saraswan]

Take a look

[olotila| väsynyt]
[muzak| Audioslave - Out of Exile]

Njäh-njäh. En aio kirjoittaa tänään mitään. Ainakaan vielä. Katselkaa vaikka kuvia.

Aika: oiskohan v. 2000?
Paikka: Edinburgh / Botanical Gardens + matkan varrelta
Aihe: Sekalaisia kuvia kukista, muutamasta elollisesta olennosta ja kaupungista

Kuvia ei ole editoitu/rajattu/ja palvelin mössää ne ihan puuroksi - joten murinoita ei vastaanoteta :P

[päivän kvoutti| Action is the last resource of those who know not how to dream. Oscar Wilde]

My Life is Sweet. Honestly!

[olotila| erittäin vetelä]
[muzak| Tricky - Vulnerable]

Nälkä. Mutta en voi nyt syödä - pitää odottaa että pääsee anoppilaan syömään neljältä. Mitä ikinä pistäisin nyt suuhuni, veisi vatsasta liikaa tilaa, ja sitten en jaksaisi tarpeeksi blinejä, mätiä ja poroa. Nam-nam, tuossa olikin karkkia. Se on pelkkää sokeria - eli energiaa - sehän suurinpiirtein haihtuu elimistöstä pelkällä hengittämisellä? :D Nam-nam hyvää karkkia.

Heh. Ajatukset on selkeästi krapulansukuisella tasolla.

Tekee mieli sipsejä. Mistäköhän niitä saisi tähän hätään? Kello on vasta vähän vaille kaksi. NÄLKÄ. Omasta itsestäni johtuen minulla ei ollut mitään aamiaiseksi kelpaavaa elintarviketta jääkaapissa. Tai onhan siellä vaikka mitä, mutta vääränlaista jugurttia. Entäs mehu? Apropoo - juon lasillisen mehua, siinäkin on sokeria. Fruktoosihan on jopa terveellistä.

Välillä mieleen hiipii oikeasti pelko aikuisiän diabeteksesta. Tällä sokerimäärällä säilöisi jo vaikka mitä. Ja ei pidä unohtaa että sokeri olisi luokiteltavissa myrkyksi, jos se keksittäisiin vasta nyt? Vai olisiko se vain uusi tapa kertoa esim. lapsille, että ei kannata mässyttää sitä karkkia koko ajan...

Sokeri on myrkky!
Michel Montignac

Sokeri on huume.
Bitten Jonsson

Sokeri on kemiallinen aine joka vaikuttaa haitallisesti aivojen välittäjäaineisiin.
Susanna Ehdin

Njaa. No minä en voi luopua karkista. Tai sipseistä. Tai limpparista. Ainakaan vielä.

[päivän kvoutti| Be great in act, as you have been in thought. William Shakespeare]

The New Chariot

Tämän kanssa toivottavasti ajaa myös turvallisesti - muutama airbagi lisää edelliseen ;) Tällä kertaa vaaleansininen enemmän kuin hopea (ei siis enää harmaa-varis).

Of Swords and Horses

[olotila| saamaton]
[muzak| nada - koirat kuorsaa vieressä]

Huhhuijaa. Pitäisi pakata. Olisi pitänyt pestä pyykit. Olisi pitänyt tehdä jotain 'järkevää' :/
Välillä tuntuu ettei minulla olisi minkäänlaista itsekuria - tai sitten olen läpeensä hedonisti. Ja harmittaa etten ole saanut luettua yhtään kirjaa vajaan viikon aikana.

Lohduttaisiko minua ajatus, että aloitin uuden harrastuksen? Toisaalta, siitä ei ole hyötyä kotitöiden teossa (tai nähtäväksi jää...!). Toisaalta, harrastuksen ansiosta olen hyvää matkaa 'läpi selailemassa' Swordman's Companion -nimistä opusta - uusi harrastukseni on näet historiallinen miekkailu. [Chivalry Bookshelf]

Saa nähdä miten laji imaisee sisäänsä - toisaalta ei sitä tarvitse pahemmin edes tuumia, olen kaiken enemmän tai vähemmän historiallisen ystävä. Huvittavana yksittäisenä ajatuksena mieleen putkahti heti ensimmäisen oppitunnin jälkeen ikonograafisesti esitetty Oikeus: naisellahan on usein vain vaa'at kädessä - mutta silloin tällöin myös miekka :P
- Sitähän tässä nyt ollaan - oikeus. Kun vain löytyisi joskus se Kohtuus!? ;)

Tänään yli viikon tauon jälkeen tallille - mitäköhän saan siellä kokea? Luvassa on mitä luultavimmin hupia ja nöyryytystä - ja koska ei ole ehtinyt heppailemaan melkein kahteen viikkoon saa toki vielä kaupan päälle hieman kipeitä lihaksia. Ja niitähän sai roppakaupalla miekkailutunnilta. Erityisesti harmittaa huonot ylävartalon lihakset - punnerruksista ei meinannut tulla yhtään mitään. Vaan ehkä se siitä treenaamalla. Kauhistuttaa vaan, miten aion oikeasti päästä tämän lajin yllättävän fyysisen puolen yli?

Nyt pakkaamaan - täytyy vielä tänään ajaa takaisin kotiin - onneksi on sentään uusi hieno pikkumönkijä alla. Katsotaanpas jos löydän kuvan jostain päin bittiavaruutta muille kadehdittavaksi (juu-juu, ainakin niille, joilla ei ole autoa ollenkaan - hih...)

[päivän kvoutti| Enthusiasm is the leaping lightning, not to be measured by the horse-power of the understanding. Ralph Waldo Emerson]

La Basilica di sant'Antonio di Padova

Donatellon upea Gattamelata 'Il Santo:n' edessä.

'Grand opening'

[olotila| tyytyväinen]
[muzak| tori amos - under the pink]

... Ja uusi aloitus tällä kertaa på finska ;)

Tässä blogin kolmannen aloituksen (1. ja 2. sijoittuvat vuosien 1999 ja 2002 välille) lomassa onkin sopivan nostalgista kuunnella vanhoja lemppareita (ei mitenkään että ne eivät olisi myös nykyisiä ;)) - mieleen muistuu miten olin pudota tuolilta kun luin juuri hankkimani Under the pink -albumin tekstejä ja kredittejä läpi ja huomasin yhden kappaleen kohdalla maagisen nimen; Trent Reznor. Oli kevät 1994 ja vapisevin sormin väänsin äkkiä Past the Missionin päälle ja sieltä se kuului; Trent Torin taustalla - jumalaista! En voinut käsittää miten kaksi suosikki-muusikko-neroani olivat löytäneet toisensa. Ei siihen aikaan ollut vielä tapana mennä heti netistä googlaamaan jokaisen kiinnostavan albumin arvosteluita, oheissälää tms. joten tämä tuli aivan yllätyksenä, enkä olisi ikinä osannut yhdistää heitä. Toisaalta en muista lukeneeni Torista mistään muutenkaan - Little Earthquakes tuli ostettua kuultuani pätkän radiosta. Se taisi olla parasta mitä olin kuullut sitten vihkiytymiseni NIИ-orkesteriin...

Juu-juu, voi niitä aikoja :P

Nyt, kuitenkin, on blogi 'valmis' tuhrasin hetken (en jaksanut oikein paneutua) tuon taustan kanssa, ehkä saan jotain muuta aikaiseksi joku toinen kerta. Taustalla nyt La Basilica di sant'Antonio di Padova - laitan ottamani kuvan originaalin kohta bucketista.

Hups, päiväkin ehti vaihtua tässä kirjoittaessa. Nyt pehkuihin. Tai ainakin pois koneen luota. Ihan kohta. Joojoo.

[päivän kvoutti| However mean your life is, meet it and live it; do not shun it and call it hard names. It is not so bad as you are. It looks poorest when you are the richest. Henry David Thoreau]