Time to say Goodbye

[olotila| ristiriitainen, nostalginen]
[muzak| Placebo - Meds]

Take off 12 hours and counting.

Kammoksuttaa. Pelottaa. Raivostuttaa. Väsyttää.

Pakkaan tavaroitani ja mietin minne olen matkalla. Mietin että tämä voisi olla jopa jokin henkinen matkaanlähtö. Siitä on niin kauan kun lähdin viimeksi. Silloin olin lapsi, hyvä kun olin täyttänyt 18. Matkalle lähti vain tyttö ja matkalaukku. Kevyttä menoahan se ei aina ollut, mutta vuodet vierivät ja matkaa taittui yhä enemmän ja yhä kauemmaksi siitä tytöstä joka matkaan oli lähtenyt.

Vuosien varrella minulle on kertynyt muutama matkalaukullinen lisää - sen rinnalla se yksi matkalaukullinen on lähes vitsi. Mukana kannettavaa on kertynyt jäävuorellinen. Myös henkisesti. Mietin miten jaksan kantaa kaikkea tätä taakkaa, kaikkia näitä laukkuja. Olen neuvoton ja tuntuu kuin asiat ovat liian kesken että voisin mitään pakata, tuntuu kuin lähden karkuun kaikkia velvoitteita, kaikkia tapahtumia ja asioita. Mutta tämä on pakollista.

Tyypilliseen tapaa minun oli pakko tehdä lista kaikesta mitä mukaan tarvitsen. Lista on jo täynnä rukseja ja eteisessä makaa kassi toisensa perässä. Auto on parkissa oven edessä. Suurin huolenaiheeni on se, mitä minä tällä kertaa unohdan. Klassisesti minähän olen unohtanut varmaan kaikkea mahdollista ainakin kerran. Passikin jäi kotiin joskus muinoin. Onneksi sain lentokentältä väliaikaisen tilalle.

Mitä pitäisi tehdä siinä vaiheessa kun haluaa jättää jotain tavaraa? Tehdä lista siitä mitä ei halua ottaa mukaan? Ehkä minua masentaa tämä koko prosessi liikaa, ehkä minä olen liian väsynyt tai jopa surullinen, mutta kuitenkin minulla on niin tyhjä olo. En olisi vielä valmis lähtemään. Liian monta asiaa on tekemättä, liian monia asioita keskustelematta. Näinkö se vaan aika lentää ja heittää minut jonnekin pois?

Tämä on hyödytöntä. On mentävä pakkaamaan. Myös henkisesti.

[päivän kvoutti| Before our innocence was lost, You were always one of those. Blessed with lucky sevens, And the voice that made me cry. Placebo; Song to say goodbye]

give's the song, please!

[olotila| väsyttäääääääääääh]
[muzak| radio helsinki netistä]

Krooh pyyh. edelleenkään en ole saanut netistä minkäänlaista vihiä piisistä jonka kuulin sattumalta radiosta viime viikolla. Pidin sen sanoista ja halusin kuulla kappaleen uudestaan. Vaan eipä ole kuulunut :( Nyt jo epätoivoiseltta tuntuva metsästys jatkuu edelleen, mutta vaarana on että kun sen sitten uudestaan kuulen, on odotukset liian korkealla :P

no sehän jää nyt sitten nähtäväksi. Tarkoitukseni on mennä nukkumaan muutaman minuutin kuluttua, joten hyvää yötä vaan kaikille joiden aie on sama.

[päivän kvoutti| All of our unhappiness comes from our inability to be alone. Jean De La Bruyere]

Let's have a Party!

[olotila| raukea]
[muzak| depeche mode - black celebration]

Let's have a black celebration
Black Celebration
Tonight

To celebrate the fact
That we've seen the back
Of another black day

I look to you
How you carry on
When all hope is gone
Can't you see

Your optimistic eyes
Seem like paradise
To someone like
Me

I want to take you
In my arms
Forgetting all I couldn't do today

Black Celebration
Black Celebration
Tonight

To celebrate the fact
That we've seen the back
Of another black day

I look to you
And your strong belief
Me, I want relief
Tonight

Consolation
I want so much
Want to feel your touch
Tonight

Take me in your arms
Forgetting all you couldn't do today

Black Celebration
I'll drink to that
Black Celebration
Tonight



Vaikka nuo sanat nyt eivät ihan juhliamme vastaa, ei voi pippaloihin liittyen muita sanoja tänne laittaa :P Toivottavasti saan lehden hienosäädettyä iltaan meneessä... sitten voinkin rentoutua pitkästä aikaa. :) Meillä on opiskelijoiden kesken omat läksiäispippalot.

Hieman stressaa lähtö - varsinkin kun se aikaistui päivällä. Mutta eiköhän se tästä helpota. Tietyllä tavalla kaikki asiat rupeaa olemaan hoidossa, kunhan saan vielä matkaliput hoidettua jotenkin järkevällä tavalla.

Tuo lehti tässä vielä hermostuttaa. Mutta onhan se aika mallillaan. Pitää vaan säätää hieman ;)

Ja kun nyt aloitin jauhamaan, niin kyllä minua noin sata muutakin asiaa vaivaa. Päähän mahtuu suuria asioita ja pieniä asioita. Ihmisiä ja esineitä. Kaikkea maan ja taivaan väliltä. Metafysiikkaa ja vaikka mitä (hah hah). Mutta eniten ehkä itsenäisyyttä, itsepäisyyttä ja itsekkyyttä. Kaikki nuo juuri niin ominaisia minulle.

Ehkä sitä vaan näkee vain itsensä ja osaa vain ajatella omia rajoja, omia ratkaisuja, omia tuntemuksia. Mutta onhan siihen oikeus. Minulla on vain tämä yksi elämä, tämä yksi maailma -

- - - Ja mitä ikinä ajattelin tuohon jatkaa tuntui kliseeltä. Ehkä näin on parempi :D

Pitäisi varmaan siirtyä tuonne unten maille. Huomenna taas päivä uusi ja tietysti meidän oma black celebration. Johan sitä on jo suunniteltukin. Omasta puolestani voin tosin sanoa että kaikki tapahtumat joita odottaa menevät aina jotenkin pilalle. Kai niihin lataa niin hirveästi odotuksia. Onneksi minulla on vain yksi tavoite - rentoutua ja olla ajattelematta mitään negatiivista.

[päivän kvoutti| Nothing fools people as much as extreme passion. Bishop Hall ]

For Nothing

Fun with Movies

[olotila| ihan ok] [muzak| BS's Dracula OST]

CORRECT ANSWERS: 30 / 30

30 – YOU ARE A MOVIE GOD . And officially eligible for our annual “Wow, we’re impressed” award (No reward, if you didn’t hear the news, we’re all out). Now send us a mail, so we can praise you some more.

Eli ehkä sitten pitää uskoa että katsoo elokuvia paljon. Täytyy kyllä kertoa, että yhtä en tiennyt ilman googlea ja yhtä en ilman IMDBn apua. Jos haluat tehdä testin ennen kuin kerron mitkä oikeat vastaukset ovat, älä lue alemmas ennen kuin vierailet Fun With Movies Pt. 2.




kommentoimattomat olivat niin helppoja, etten vaivaidu kommentoimaan :D







1. the godfather
2. star wars
3. taxi driver - siitähän näkee keltaisen taksinkin
4. american history x - tunnistin Edward Nortonin, hmmm... jonkun kalju pää... arvasin oikein
5. alien
6. lost in translation - yksi viimeaikaisista lemppareistani - helppoooooooo...
7. raging bull - hmm... mustavalkoinen nyrkkeilyleffa - aika helppo
8. sin city
9. kill bill
10. braveheart
11. forrest gump - yök, en ole Tom Hanks fani
12. run lola run - mitä muuta tähän voi edes yrittää kirjoittaa?!
13. spartacus - tunnistin että on antiikin historiaa kuvaava leffa, kirjoitin ensin Ben-Hur, mutta tokalla arvauksella meni jo oikein ;)
14. trainspotting
15. the big lebowski - piti oikein hetki miettiä miksi näyttää niin tutulta...!
16. a clockwork orange
17. rainman
18. being john malkovich - kirjoitin oikein tokalla yrityksellä :D
19. the untouchables - ensin luulin että JFK, mutta sitten seuraava arvaus olikin oikein
20. king kong
21. talk to her - jotkut leffat jää aika helposti mieleen
22. the green mile - yök, lisää Tom Hanksia. Onneksi nää on just ne leffat jotka oo nähnyt.
23. four rooms - IMDB apuun, toi on Madonna, mutta leffaa en tiedä, missäs se filmografia olikaan...
24. desperado
25. office space - en ole edes nähnyt ko. leffaa ja arvasin oikein heti :D
26. wasabi - googlen avulla löytyi vastaus
27. x-men
28. underworld
29. panic room
30. house of flying daggers - jotenkin vanhana Zhang Yimou fanina arvasin.... :)

Nyt menenkin katsomaan eilen vuokraamaani kakkosleffaa (eilen katsoin Madagascarin, se pieni Mort oli niin Buffyn kaltainen että nauroin katketakseni - jopa se alahuulen väpätys ja ne SUUUUURET silmät :D) - suosittelen lämpimästi, ei pelkästään lapsille. Seuraavaksi on siis vuorossa The Daltons - luin pienenä Lucky Lukea ihan into piukassa, joten katsotaanpas mitä on tuleva...


[päivn kvoutti| Genius is an infinite capacity for taking pains. Thomas Carlyle ]

It's a no woman's world

[olotila| erittäin hapan]
[muzak| Tori Amos - Under the Pink]

Miksi itsehillintä pettää? Joskus vaan kiehuu ylitse, ei pysty enää pitämään suutaan kiinni, tuntee kuinka pään täyttää vain silmitön tarve sanoa se jokin ajattelematon asia. Joskus siitä ei ole mitään haittaa. Tai ehkä se on hyvin harvinaista. Yleensä kuitenkin ne sanat mitkä sellaisessa puuskassa sanoo satuttavat.

Miksi minä en pysty estämään itseäni ajoissa - ennen kuin itsehillintä pettää? Kun huomaan että rupean näkemään punaista, miksi en voi vain kääntyä ympäri ja kävellä rauhallisesti pois?

Entä sitten vielä suurempi kontrolli? Jotkut kykenevät pää kylmänä keskustelemaan (rauhallisesti) asioista, vaikka ne olisivatkin itselle tärkeitä ja vaikka toisen mielipide olisikin ollut omasta täysin päinvastainen.

Ei, nyt aliarvioun itseäni; ehkä jopa minäkin kykenen siihen välillä. Muistan monet kerrat kun olen ollut ihan hiljaa, visusti pitänyt suuni kiinni. Tilanne on ollut jotenkin niin mahdoton, että sen 'koodi' on estänyt minua sanomasta asiaani, ihan vain sen takia, että se olisi ollut asiatonta. Voi kun siihen ei tarvittaisi kuin napin painallus, että saisi itsensä rauhoitettua.

Siinä se heikkouteni sitten taitaakin piillä. Jos olen tekemisissä läheisen ihmisen kanssa, on mahdollista 'aukoa päätään' juuri niin kuin haluaa. Vieraan kanssa en siihen - tilanteesta toki riippuen - lähtisi.

Sitten on vielä olemassa ihmisiä, joiden kanssa ei tule koskaan sillä tavalla erimielisyyksiä, etteikö niistä voisi rauhallisesti (ja joskus jopa innostuneesti) positiivisella varauksella väitellä. Onko kyse henkilökemiasta vai onko se toinen henkilö kenties yliluonnollisen hyvä rauhoittamaan ja hillitsemään seurustelukumppania? mene ja tiedä.

Nyt jätän sekavat ja huonosti-ilmaistut löpinät ja menen nukkumaan. Kurkku tuntuu kipeältä ja minulla on jotenkin henkinen krapula. Kaikki tekemätön ottaa liikaa päähän ja saa aikaan masentavan, happaman fiiliksen.

[päivän kvoutti| Why does it come as a surprise. To think that I was so naive - maybe didn't mean too much. But it meant everything to me. nine inch nails; That's what I get]

Almost impossible

[olotila| huhhuijaa]
[muzak| Tori Amos - Little Earthquakes]

Pahoittelen itselleni bloggaamattomuuttani. Meni viikko ennen kuin ehdin edes kääntymään tietokoneen edessä. Viime viikolla yhtäkkiä töihin ja siellähän sitä aikaa kului. Illat sitten harrastusten parissa. Hieno hiihtoloma. Näin niinkuin ivallisena ajatuksena siis.

Sain selkäni kipeeksi kolmen ratsastus- ja miekkailukerran tuloksena...
28 vuotta vääräselkäisenä tekee tehtäviään. Onneksi olen nyt saanut miljoona ohjetta ja liikettä miten lähteä korjaamaan selän virheasentoa. Enhän minä edes tajunnut nuorempana, että notkoselkä on jotenkin heikko kohtani. Olisin yrittänyt tehdä asialle jotain jo ehkä 15 vuotta sitten. Nyt olen laiska ja melkein kolmekymppinen. Heh.

Se oli sitten takaisin opintojen pariin maanantaina. Ei napannut yhtään mennä opettelemaan 1600-luvun öljyvärimaalaustekniikoita. Mutta kuinka ollakaan, vieraileva opettaja saikin mieleni muuttumaan aika nopeasti. En ole pahemmin teinivuosien jälkeen maalannut öljyväreillä, enkä koe sen olevan kovin mieluisa tekniikka muutenkaan. Liian hankalaa odotella työn kuivumista ja mitä sillä tekee edes sillä välin - minne sen saa kuivumaan ja entä se jatkuva pensselien putsaus...? Nej Tack - tempera on minulle mieluisampi ja akvarellit (tai oikeastaan guassi) ehdottomasti se mieluisin tekniikka.

Oli miten oli. Kaikessa hitaudessaan tämä 1600-luvun kerroksellinen tekniikka on aika haastavaa. Lähinnä se kerrosten kuivumisen odottaminen on minulle välillä liian tuskallista. Vaan kyllä siinä sitten ihan kivaa jälkeä tulee. Ehkä laitan tännekin kuvan, jos saan otettua jotain keskeneräisestä työstä. Olen tietysti taas anarkistisella tuulella valinnut lähemmäs 1900-luvun maalauksen jossa on koira. Sisäinen pehmo kun olen.

Ruotsin reissu lähenee. Kuukausi enää ja sitten vaihdan maisemaa kahdeksi kuukaudeksi. Ääk. Ja minulla ei ole edes asuntoa. Eikä tietoakaan siitä. Koiratkin pitäisi nyt ilmoittaa näyttelyihin siellä Ruotsissa, jos aikomus on. Saa nähdä miten rahat riittää ja mikä on muutenkin varallisuuteni tehdä ylipäätänsä mitään siellä ollessa. Olennaista asumisen suhteen on tietysti nettiyhteys. Ei minulla ole väliä, onko asunto kalustettu tms. nukun vaikka patjalla jos niikseen tulee. Kunhan sinne saa kunnon nettiyhteyden, olen tyytyväinen.

HUOKAUS. Pitäisi sitten vielä taittaa ja osaksi toimittaa yksi lehti ja julkaista vielä nettisivutkin ennen kuin viikko on ohi. Ja koko viikonlopun istunkin sitten Espoossa yhdessä kennelliiton tilaisuudessa. MIKSIMIKSI MIKSI menin taas haalimaan tällaisen määrän tekemistä, TÄMÄ EI OLE JÄRKEVÄÄ.

AAAARRRRRRGGGGHhhhhhhhhhhhhh.

[päivän kvoutti| I guess you go too far, when pianos try to be guitars. Tori Amos; Northern Lad]