Almost impossible
keskiviikkona, maaliskuuta 01, 2006
[olotila| huhhuijaa][muzak| Tori Amos - Little Earthquakes]
Pahoittelen itselleni bloggaamattomuuttani. Meni viikko ennen kuin ehdin edes kääntymään tietokoneen edessä. Viime viikolla yhtäkkiä töihin ja siellähän sitä aikaa kului. Illat sitten harrastusten parissa. Hieno hiihtoloma. Näin niinkuin ivallisena ajatuksena siis.Sain selkäni kipeeksi kolmen ratsastus- ja miekkailukerran tuloksena...
28 vuotta vääräselkäisenä tekee tehtäviään. Onneksi olen nyt saanut miljoona ohjetta ja liikettä miten lähteä korjaamaan selän virheasentoa. Enhän minä edes tajunnut nuorempana, että notkoselkä on jotenkin heikko kohtani. Olisin yrittänyt tehdä asialle jotain jo ehkä 15 vuotta sitten. Nyt olen laiska ja melkein kolmekymppinen. Heh.
Se oli sitten takaisin opintojen pariin maanantaina. Ei napannut yhtään mennä opettelemaan 1600-luvun öljyvärimaalaustekniikoita. Mutta kuinka ollakaan, vieraileva opettaja saikin mieleni muuttumaan aika nopeasti. En ole pahemmin teinivuosien jälkeen maalannut öljyväreillä, enkä koe sen olevan kovin mieluisa tekniikka muutenkaan. Liian hankalaa odotella työn kuivumista ja mitä sillä tekee edes sillä välin - minne sen saa kuivumaan ja entä se jatkuva pensselien putsaus...? Nej Tack - tempera on minulle mieluisampi ja akvarellit (tai oikeastaan guassi) ehdottomasti se mieluisin tekniikka.
Oli miten oli. Kaikessa hitaudessaan tämä 1600-luvun kerroksellinen tekniikka on aika haastavaa. Lähinnä se kerrosten kuivumisen odottaminen on minulle välillä liian tuskallista. Vaan kyllä siinä sitten ihan kivaa jälkeä tulee. Ehkä laitan tännekin kuvan, jos saan otettua jotain keskeneräisestä työstä. Olen tietysti taas anarkistisella tuulella valinnut lähemmäs 1900-luvun maalauksen jossa on koira. Sisäinen pehmo kun olen.
Ruotsin reissu lähenee. Kuukausi enää ja sitten vaihdan maisemaa kahdeksi kuukaudeksi. Ääk. Ja minulla ei ole edes asuntoa. Eikä tietoakaan siitä. Koiratkin pitäisi nyt ilmoittaa näyttelyihin siellä Ruotsissa, jos aikomus on. Saa nähdä miten rahat riittää ja mikä on muutenkin varallisuuteni tehdä ylipäätänsä mitään siellä ollessa. Olennaista asumisen suhteen on tietysti nettiyhteys. Ei minulla ole väliä, onko asunto kalustettu tms. nukun vaikka patjalla jos niikseen tulee. Kunhan sinne saa kunnon nettiyhteyden, olen tyytyväinen.
HUOKAUS. Pitäisi sitten vielä taittaa ja osaksi toimittaa yksi lehti ja julkaista vielä nettisivutkin ennen kuin viikko on ohi. Ja koko viikonlopun istunkin sitten Espoossa yhdessä kennelliiton tilaisuudessa. MIKSIMIKSI MIKSI menin taas haalimaan tällaisen määrän tekemistä, TÄMÄ EI OLE JÄRKEVÄÄ.
AAAARRRRRRGGGGHhhhhhhhhhhhhh.
[päivän kvoutti| I guess you go too far, when pianos try to be guitars. Tori Amos; Northern Lad]
